Perusteet kuntoon! - Kohti mustaa vyötä osa 3

 

 

Omalta osaltani harjoittelu matkalle kohti mustaa vyötä alkoi konkreettisesti ilmoittautuessani kevään 2016 yleisleirille. Vaikka olikin leirin kolunnut pariin kertaan läpi aiemminkin, jo pelkästään sen hyvä fiilis ja taidokaverit riittivät vetämään takaisin Pajulahteen opettelemaan yhdessä taidon perusteita. Vuosittain vuorottelevista aiheista luvassa oli tällä kertaa tai- ja in-hokeit sekä doko gokai. Ihan vain taidofiilistelyn ja leireilyn lisäksi mielessäni oli myös konkreettiset tavoitteet: halusin oppia viimeisetkin vyökoekatselmukseen kuuluvat hokeit, taidon teoriaa ja termistöä hokei- ja perustekniikkaharjoittelun takana, sekä kokeilla hieman myös omaa jaksamustani pitkällä leirillä. Kolmikostamme myös Lotta lähti hiomaan perusteita samaiselle leirille kun Katja taas joutui jäämään leikistä pois viime hetkellä nousseen kuumeen vuoksi.

 

Tänä vuonna yleisleiri oli toteutettu uudella rakenteella, jossa kukin treenislotti oli jaettu kolmeen moduuliin, kukin keskittyen johonkin tarkemmin rajattuun aihealueeseen. Yleisesti jako noudatti pääpiirteissän kaavaa jossa samanaikaisesti harjoiteltiin:

 

  1. Tekniikkaluokan X tai-hokei + painopiste yhdessä hokein kymmenestä kohdasta
  2. Tekniikkaluokan X in-hokei + samainen painopiste
  3. Tekniikkaluokan Y dogo gokai tai muu yleispätevä aihe

 

Tällä järjestelmällä yhteen aiheeseen päästiin keskittymään aiempaa syvällisemmin ja kukin treenaaja sai valittua aiheista juuri sen itselle sopivimman sekä omien kiinnostusten että taitotason mukaisesti. Kääntöpuolena oli kuitenkin valinnan vaikeus mielenkiintoisten aiheiden välillä sekä tyytyminen siihen faktaan ettei voinut treenata kolmessa paikassa samanaikaisesti. Selkeällä tavoitevisiolla sopivan moduulin löytämiseen minun ei kuitenkaan tarvinnut kuluttaa juurikaan ylimääräistä energiaa.

 

Leirille osallistui jälleen iso joukko taidokoita ympäri Suomen

Ensimmäinen ilta sisälsi osaltani sei-mei-no hokein harjoittelua. Vaikka tämä olikin tullut opeteltua liikkeiltään läpi jo aikoja sitten (kuuluuhan se viimeistään 1. kyu katselmuksen sisältöihin), sen syvempi ajatus liikkeiden takana oli jäänyt hyvinkin hataralle pohjalle. Myös itse liikkeet olivat osittain hakusessa sillä oma hokeiharjoitteluni oli viime aikoina keskittynyt lähinnä kilpailusuoritusten hiomiseen. Tavoitteena treenissä minulla olikin hokein uudelleen opettelu, hokein hengitystekniikoiden ja ki:n hallinnan harjoittelu sekä näihin liittyvän termistön muistelu ja oppiminen. Hokei muistuikin mieleen melko nopeasti ja myös hengitystekniikat onnistuivat toisinaan aiheuttaen muutakin kuin naaman punoitusta. Kuitenkin suurimman “ahaa!” -elämyksen koin termistöön liittyen. Japania käytännössä täysin osaamattomana sei-mei-no hokeihin liittyvät “taikijodanit ja vastaavat” sekoittuivat helposti keskenään eikä niiden “hauki on kala” ulkoa opettelu tuntunut mielekkäältä. Nyt kuitenkin löysin osittain niiden systemaattisuuden ja loogisuuden suunnilleen tämänkaltaisella ajatuksen juoksulla:

 

taikijodan = tai + ki + jodan

taido = tai + do = vartalon tie -> tai= vartalo

taiki = vartalon ki energia! Totta!

jodangamae = jodan + kamae = se korkein niistä kamaeista

taikijodan = se hokein asento ja kohta jossa vartalon ki energia (vähemmän mystisesti hengityksellä sekä lihashallinnalla muodostettu paine) tulisi saada tuntumaan ylös, elikkäs niskaan ja päähän. Totta! Sitähän me juuri tehtiinkin!

 

Vaikka kieltä osaavat saattavatkin pyöritellä päätään tässä kohden, oli oivallus (vaikka siinä hieman oiottiinkin yksityiskohdissa) tärkeä tulevaisuuden kannalta. Vastaavan systemaattisuuden löytäminen on myöhemmin nimittäin auttanut erityisesti “harvinaisempien” perustekniikoiden nimien opettelussa. Tässä eräs esimerkki näin niinkun täysin kieltä osaamattomana, fiilispohjaisella suomennoksella:  Untai yakuashidori -> jalan (ashi) murskaus/isku (dori) rikkovaan/nurinkuriseen suuntaan (yaku) ylhäältä alas suuntautuvalla liikevoimalla (ungi). Nämä mielikuvat auttavat myös jossain määrin ymmärtämään mitä tekniikassa haetaan.

 

Kuitenkin suurimman “ahaa!” -elämyksen koin termistöön liittyen.

 

Mutta palataanpa kuitenkin vielä takaisin yleisleirille ja sen anteihin. Leirin seuraavana päivänä valitsemani moduulit sisälsivät ten-in-no hokein harjoittelua (se viimeinen 1.dan katselmukseen kuuluva hokei jota en vielä ollut harjoitellut), sekä nengin ja tengin doko gokaita.

 

Doko gokai osioilta olisin toivonut tilanteessani pientä settiä raakoja kalvosulkeisia, joissa tekniikkaluokan viisi kohtaa olisivat tulleet jälleen käytyä läpi japaniksi ja suomeksi. Toisaalta onneksi leirillä lähdettiin aiheeseen tekemisen kautta ja näin saatiin käytännössä kokeilla mm. tekniikkaluokkien heikot kohdat sekä voimantuoton tärkeät elementit. Pääosin nämä olivat jo tuttua kauraa, mutta harjoitus tekee mestarin. Toki sisällöstä löytyi myös uusia ajatuksia ja onnistumisia. Kuitenkin päivän suurin uuden anti perustui ten-in-no hokein opetteluun. Vaikka hokein liikkeet sain haettua mieleen nopeasti (onhan ten-in-no hokeita tullut seurattua sivusta kilpailupuolella melkosen paljon) olikin hokein itse tekeminen ihan eri juttu. Hokeihan sisältää jonkin verran tekniikoita joita ei tule tehtyä käytännössä missään muissa tai- tai in-hokeissa (“viiksien ukemihankku” ja “takapäädyn topikomit”), sekä vaatiihan sen tekeminen in-hokeille ominaista hienostuneisuutta ja tarkkuutta. Näin jälkiviisaana, miehinen runttaaminen läpi hokein ja pitkän harjoituksen oli melko raskas ratkaisu. Väärän valinnan tekeminen kuitenkin oli opettavaista: tulevaisuuden harjoittelussa painopiste kannattaa omalta osaltani siirtää erityisesti kontrolliin voiman sijaan. Tekniikat ja niiden järjestys jäivät kuitenkin mieleen, joten edessä on enää harkittujen toistojen suoritus. Kokemuksesta viisastuneena, paino sanalla harkittujen.

 

Jo toinen leiripäivä sai kropan veltostumaan tauoilla

Leirin viimeinen päivä starttasi osaltani ungin doko gokailla ja vaikka opetuksen painopiste oli jälleen tekniikkaluokan voimantuotossa ja kehonhallinnassa, orastava kevätflunssa sekä sen myötä hidastunut palautuminen käänsivät treenini katselmukseen valmistavaksi kestävyysharjoitteluksi. Erityisesti jalkojen tehot olivat koetuksella pitkässä hyppäritreenissä näin leirin lopuksi, sekä hyvänä harjoituksena myös pää täytyi pitää valppaana väsyneessäkin tilassa viimehetken hasardien välttämiseksi. Koko leirin viimeisissä treeneissä päästiin tutustumaan tarkemmin hokein kymmeneen kohtaan, sekä sovelluksiin kuinka niitä voi käyttää hyväkseen hokeiharjoittelussa treenin painopisteen muutoksina. Harjoituksessa ehdittiin käydä läpi lähes kaikki hokein kymmenestä kohdasta, sekä ilmiselvien variaatioiden lisäksi innovatiivisiä tapoja muuttaa omaa harjoitteluaan näitä hyödyntäen. Esimerkiksi miettimällä kohtaa “laaja ja suppea, kova ja pehmeä” ensimmäisenä harjoitteena tulee varmasti mieleen korostaa laajoja entistä laajemmaksi ja niin edelleen. Kuitenkin kokeneemmalla ja hyvällä hokein tekijällä erot voivat olla turhauttavan pieniä ja tekeminen taantuu helposti vanhaan rutiiniin. Vaihtoehtoisesti tekemisen voi muuttaa täysin päinvastaiseksi: suorittamalla laajat liikkeet mahdollisimman suppeana ja suppeat laajana saadaan aivoille ja kropalle täysin uusia ärsykkeitä. Jo taitoharjoittelun perusteisiin kuuluu ärsykkeen jatkuva muuttaminen, jolloin kehitystä tapahtuu tehokkaammin. Näin hokeita tehdessään joutuu myös miettimään paljon syvemmin mitä kukin kohta hokeissa todella kuvastaa. Vaikka täydellisyyttä tavoitteleva hokei vaatii myös paljon puhtaita toistoja, ovat eri variaatiot tervetullut piriste harjoitteluun ja yllättäen myös asioden päälleen kääntäminen sekä pieni leikittely vievät asioita eteenpäin ja paljastavat parannettavia kohtia omassa tekemisessä.

Näin lopuksi, yleisleiri ja Pajulahti olivat jälleen kerran mahtava kokemus taidoporukan kanssa. Se toimi myös hyvänä starttina polulle kohti mustaa vyötä ja sen opit antoivat hyvät eväät tulevan harjoitteluun. Ehkäpä tärkeimpänä ajatuksena jäi kuitenkin mieleen variointi ja tarkoituksenmukaisuus. Päättömästi toistojen tekeminen vain toistoja varten ei ole se paras ja fiksuin tie kohti mustaa vyötä. Pitämällä ajatuksen mukana treenaamisessa ja harjoittelemalla monipuolisilla ärsykkeillä muotoutuu homma paljon mielekkäämmäksi. Myös yhdessä tekeminen on tärkeää! Treenikaveri toimii todella hyvänä motivaattorina ja palautteen antaminen ja palautteen saaminen vievät molempia osapuolia eteenpäin. Ja muistakaa välillä myös vähän hassutella ettei homma menisi liian totiseksi!

 

-Iiro

Treeniajat

Ma
20:30 - 22:00 (Core & Skills)
Ke
19:00 - 20:30 (Core & Skills)
La
12:30 - 14:00 (vapaa)
Su
13:00 - 15:00 (vapaa)